Johanna Sirén-Kaplas

Terveiset Suomen Sisun 20-vuotisjuhlasta

  • Olemme kiitollisia.
    Olemme kiitollisia.
  • Suomen Sisun puheenjohtajana toimii kansanedustaja Olli Immonen (PS).
    Suomen Sisun puheenjohtajana toimii kansanedustaja Olli Immonen (PS).

Suomen Sisu perustettiin 6.11.1998 Helsingissä. Perustajajäseniä ovat Jura Jukola, Teemu Lahtinen, Mika Purjesalo sekä Mikko Mikonmaa.

Eilen, pyhäinpäivänä 3.11. vietti Suomen Sisu 20-vuotisjuhlaansa. Pyhäinpäivänä (ent. pyhämiestenpäivä) Suomessa muistellaan edesmenneitä, ja kautta Suomen loistavat kynttilät haudoilla marraskuun yössä. Muistamme heitä, jotka ajattelivat meitä uurastaessaan paitsi omaksi hyväkseen myös tulevien sukupolvien hyväksi. Olemme kiitollisia.

 

Suomen Sisu on puoluepoliittisesti sitoutumaton yhdistys, eikä liittoudu puolueiden kanssa. Mutta on totta, että Suomen Sisun jäseniä on mukana politiikassa ja moni heistä kuuluu Perussuomalaisiin. Lisäksi jäseniä löytyy myös ainakin Kokoomuksesta. “Sisulaisuudessa” tärkeintä on olla Suomen kansan, kielen, kulttuurin, luonnon, sekä kansallisen itsetunnon ja yhteiskunnan suojelija.

 

Kansallinen itsetunto on tärkeä käsite, joka kannattaa painaa mieleen.

Suomalaisia usein syytetään huonosta itsetunnosta – eikä nähdäkseni suotta. Omassa kielenkäytössämme Suomi usein “pääsee” mukaan johonkin. En muista kuulleeni, että Suomi esimerkiksi “olisi suostunut” liittymään EU:n jäseneksi.

Tällaista itse itseään mitätöivää identiteettiä vasten tarkasteltuna Suomen Sisun päämäärät kuulostavat terveiltä ja itsesuojelun kannalta suorastaan elinehdolta.

Päämääränä on “vapaa, kansanvaltainen ja oikeudenmukainen kansallisvaltio Suomi, jonka omaleimainen kansa tuntee yhteyden aiempiin sukupolviinsa ja vastuunsa tuleville sukupolville suojelemalla Suomen kansaa, kieltä, kulttuuriperintöä ja luontoa, sekä kansallista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, että kiintymystä Suomeen ja suomalaisuuteen.”

Kiinnitän erityisesti huomiota sanoihin “omaleimainen kansa”.

Joku Uuden Suomen Puheenvuorossa nimitti Suomea viikko, pari sitten “massiiviseksi anomaliaksi”. Se oli hilpeä kiteytys!

Elämme täällä Euroopan pohjoislaidalla olosuhteissa, joissa ei varsinaisesti kuuluisi edes selvitä hengissä. Pitkät, kylmät talvet ovat aikojen saatossa tuottaneet varsin haasteelliset elinolosuhteet suomalaisille. Lapset syntyivät saunassa, ilta-askareet tehtiin päreen valossa, petoeläimiä tapettiin paitsi kaatamalla myös ovelin, ajatusta vaativin keinoin. Ei ihme, jos erilaisia selvitymiskeinoja haarukoidessaan suomalaisista tuli vähintäänkin “omaleimainen kansa”. Oli pakko.

“Omaleimaisen kansan” tulisi olla ylpeä itsestään ja omasta selviytymisestään. Suomalaisten tulisi täysimääräisesti tunnistaa oma arvonsa muiden kansojen joukossa.

Määrällisesti meitä on vähän, mutta olemme arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme. Ja tosiasiallisesti meidän tulisi olla suojelukohde, niin pieni ja kulttuuriltaan omaleimainen kansa me olemme.

 

Isänmaallisuus on hyvä arvo

Suomen Sisu on kansallismielinen yhteistyöjärjestö, joka suomalaisen kansanvallan keinoin turvaa tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet sekä oikeuden suomalaiseen identiteettiin ja sen täyteen ilmaisuun.

Suomen Sisun toiminta perustuu koko jäsenistön yhteisiin arvoihin, joita ovat:

– isänmaallisuus ja kansallismielisyys
– vapaaehtoisuus ja velvollisuudentunto
– luotettavuus ja luottamus
– sisukkuus ja aloitteellisuus.

 

Veikkaan, ettei yksikään puolue kyseenalaista näiden arvojen merkitystä, ja moni kokee sovittaa ne omaan puolueohjelmaansa. Silti kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset kannattaa esimerkiksi EU:n liittovaltiokehitystä.

 

Impivaaralaisuus kunniaan!

Illan juhlapuhujaksi oli kutsuttu Kiuas-kustantamosta kirjailija Timo Hännikäinen. Hänen puheensa teemana oli kirjailija Aleksis Kiven “Seitsemästä veljeksestä” tuttu Impivaara. Mutta ei kaukana sivistyksestä oleva takamaa-Impivaara vaan uutta luova, omaa maata kultivoiva, edistyksellinen Impivaara.

Suomenkieleen on viime vuosien aikana ilmaantunut uusi käsite, “impivaaralaisuus”. Käsite kokee sisältää ylenkatsetta oletettua suomalaista sisäänpäinkääntyneisyyttä ja pysähtyneisyyttä kohtaan. Mutta Hännikäisen eilen kuvaama impivaaralaisuus piti sisällään asenteen, jossa ohjat pidetään tiukasti omissa käsissä ja suunnasta tulevaisuuteen päätetään itse samalla, kun rohkeasti ja neuvokkaasti ylläpidetään elämää vaativissa pohjoisissa olosuhteissa. 

Muitakin puheita pidettiin, Finlandia-hymni kuultiin ja Maamme-laulu laulettiin. Menneiden sukupolvien työn arvo tunnustettiin.

Päätän nämä terveiset jo edesmenneen, komppanianpäällikkönä Taipaleenjoen ankarissa taisteluissa toimineen, runoilija Yrjö Jylhän sanoihin:

 

“VUOKSEN VARTIO

Omistettu rykmentilleni 31.11.1939

Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme,
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine
lyö yli päämme.

Kauan sun helmaas, mahtava Vuoksi,
heimomme kyyneleet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä kun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen
keihäs ja luoti.

Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niinkuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä
sankarihauta.”

(Kokoelmasta “Kiirastuli”)

 

https://www.suomensisu.fi/

https://kiuaskustannus.com/

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat