Johanna Sirén-Kaplas

Ilkka Remeksen "Vapauden risti" haarukoi poliittista tahtotilaa

  • Ilkka Remes kirjoittaa maailmanluokan dekkareita.
    Ilkka Remes kirjoittaa maailmanluokan dekkareita.

Kun poliittisia päätöksiä tekevät Pääesikunnan päällikön virasta hyllytetty kenraaliluutnantti ja muuan evp Viestikoelaitokselta – isänmaalle uskollisten erikoisjoukkojen miesten avustamana – saadaan maahan aivan uusi politisoitunut taho. Ilkka Remeksen "Vapuden ristissä" perinteiset asetelmat muuttuvat. 

TopGun-elokuvassa – joka sivumennen sanottuna oli Yhdysvaltain tähän mennessä kallein taistelulentäjien rekrytointikampanja – on monta pysäyttävää lausetta, joista yksi menee näin: “Now gentlemen, we don’t do politics here, the civilians do.” Eli siviilit tekevät poliittiset päätökset.

Tämän tuo Ilkka Remes hyvin esille uusimmassa dekkarissaan "Vapauden risti". Näinhän se yleensä menee. Poliitikot taustavaikuttajineen tekevät päätökset. Seurausten arvostelun tulisi silloin kaiken logiikan mukaan myös kohdistua heihin.

 

 

Romaani kuin elokuva

“Vapauden risti” etenee kuin elokuva: juonenkäänteet ja leikkaukset tilanteesta toiseen ovat nopeita, millimetrin tarkkuudella suunniteltuja palasia, joista pala palalta muodostuu tilannekuvaa, jonka hahmottaminen ravistelee lukijaa luvusta toiseen.

Vauhdikkaan juonen joukkoon on siroteltu yhteiskuntakritiikkiä, jonka osuvuuden voi jokainen lukija tykönään punnita.

Osansa saavat niin poliitikot, toimittajat kuin tavalliset kansalaisetkin, jotka purkavat turhautumistaan sosiaalisessa mediassa. Myös venäläiset, amerikkalaiset ja israelilaiset toimijat on siroteltu kirjan sivuille tasapuolisesti.

 

Kun some kiehuu

"…Sosiaalinen media Suomessa oli täyttynyt viime tunteina yhä kuumemmaksi käyneestä keskustelusta. Osa purki raivoaan ja turhautumistaan siihen, etteivät poliitikot ja viranomaiset olleet ajoissa reagoineet turvapaikanhakijoiden joukossa olevien jihadistien ääriainesten tuomaan uhkaan. Toiset taas syyttivät näin väittäviä kokonaisen ihmisryhmän maineen tahraamisesta, varsinkin kun vielä ei edes tiedetty mitään tarkempaa tekijästä.

Osa kiihkeimmistä jihadismin uhkaa maalailevista kommentoijista oli Venäjän psykologisten operaatioiden palkkalistoilla toimivia, suomalaista valeidentiteettiä käyttäviä ammattilaisia, joiden viljelemiä argumentteja tavalliset kommentoijat toistivat kaikuina omissa viesteissään…"

"…Seuraava uutinen käsitteli kaaosta, jonka Venäjältä lähetetyt turvapaikanhakijat olivat aiheuttaneet Itä-Suomessa. Kaikki oli mennyt siellä toistaiseksi suunnitelman mukaisesti. Siinä operaatiossa Viktorilla itsellään ei ollut kenttävastuuta. Ihmisvyöry oli jo tehnyt tehtävänsä eli pelästyttänyt poliitikot, ja sitä valmistauduttiin jatkamaan tarvittaessa.

Toisen reservissä odottavan resurssin muodosti 60 000:n Suomessa asuvan venäläisen joukko. Venäjän federaatio vastasi myös ulkomailla olevien kansalaistensa turvallisuudesta, ja jos 'amerikkalaisten kiristämä tilanne uhkaisi eskaloitua' eikä joukkoja muuten saataisi poistumaan Suomesta, voisi Kreml kiristää Suomea uhkaamalla ryhtyä radikaaliin toimiin maassa asuvia venäläisiä suojellakseen…"

"..Suomessa toimi edelleen KGB:lle ja Stasille vasikoineita poliitikkoja, virkamiehiä ja kansalaisia eri elämänpiireistä, ja he yrittivät varmistaa omia asemiaan ja valtaansa toimimalla enemmän tai vähemmän salaa yhteistyössä venäläisten kanssa.

Paradoksaalista oli se, että moni Suomessa asuvista venäläisistä oli muuttanut tai muuttamassa kauemmas länteen, kun ilmapiiri Suomessa alkoi muistuttaa Venäjää…"

 

Sopuisat sopulit

"…Viktor oli pannut merkille, että nykyään länsimaissa varsinkin valtamedian toimittajiksi hakeutui uusia, pehmeitä sukupolvia, jotka täydestä sydämestään tahtoivat parantaa maailmaa, kukin vuorollaan uudella ideologiallaan. Stalinismin ja maolaisuuden jälkeen tulivat öljyenergian loppumisen ja ydinsodan uhat, köyhien maiden nälänhädät, miehen ja naisen epätasa-arvo, rotukysymykset, luonnon saastuminen, ylikansoittuminen, otsonikerroksen katoaminen, vieraiden uskontojen sortaminen, kasvihuoneilmiö, taloudellisen epätasa-arvon lisääntyminen, ihmisen monimuotoinen seksuaalisuus, lihansyönnin epäeettisyys ja epäekologisuus, pakolaisten hätä, sukupuolineutraali kasvatus ja moni muu asia.

Hyvään uskovien ohjailu oli perinteistä valtataistelua, jota oli suhteellisen helppoa hyödyntää. Suuret väkijoukot olivat säyseitä lammaskatraita, jotka määkivät tyytyväisinä kunhan suunta oli seuraavaa laidunmaata kohti. Epäilijät saivat harvoin ääntänsä kuuluviin…"

"…Perinteinen media oli silti Viktorin mielestä itse suurin syyllinen katoavaan valtaansa. Toimittajksi seuloitui väkeä, joka itsekin eli viiteryhmänsä ohjailun alaisena levittäen omaa maailmankuvaansa uutisvalinnoilla, painotuksilla ja sanavalinnoilla. Toimitusten johto ei kyennyt tai halunnut puuttua asioihin.

Kaikki tämä tietenkin kostautui, kun vanhan median asenteellisuus huomattiin ja suuren yleisön luottamus sitä kohtaan alkoi rapautua. Kielitaitoiset pystyivät seuraamaan ulkomaista mediaa ja kotimaan uutisten katvealueita alkoivat täyttää uudet uutis-sivustot. Totuus ei ollutkaan enää mustavalkoista vaan täynnä harmaan eri sävyjä.

Samalla sosiaalinen media avasi järeälle asennemuokkaukselle uusia väyliä ja totuus alkoi osin muuntua mielipiteiksi. Viktoria harmitti, että digitalisaatio oli viime vuosina keikuttanut valta-asetelmaa myös tiedustelussa. Belinskyn kaltaiset 'dataupseerit' eivät välittäneet mielipiteiden ammattimaisesta ohjaamisesta, vaan algoritmeistä ja itseoppivan keinoälyn hyödyntämisestä.

Belisnky vaihtoi seinälle heijastettavan kuvan. Se näytti tähtigalaksin verkostolta, mutta tähtien sijaan siinä oli eri suuruisia ja värisiä sanoja, joita viivat yhdistivät…"

 

Remes annostelee mielikuvitusta uskottavina paloina

Fiktiota eli kuvitteellista tarinaa kirjoittava kirjailija saa käyttää mielikuvitustaan kirjansa sivuilla niin paljon kuin haluaa. Mikään ei silti estä häntä sirottelemasta sinne joukkoon faktoja. Fiktiivisessa kirjallisuudessa tarina muodostuu usein fiktion ja faktan sekametelisopasta. Niin nytkin.

Dekkariksi “Vapauden risti” on maailmanluokan tavaraa. Kirjailija on nähnyt paljon vaivaa pureutuessaan erilaisten toimijoiden taustoihin ja toiminnan yksityiskohtiin.

Hänellä on myös taito asettaa lukija suurten kysymysten äärelle.

Vuonna 2018 Suomessa IKEAt ovat suurten kaupunkien liepeillä kirkkoja suositumpia kokoontumispaikkoja.

Vuosikymmeniä on itänaapurissa ollut nähtävillä sellainen vaihtoehtoinen elämäntapa, jossa kristinuskolla ei ole osaa eikä arpaa. Länsinaapurissa on nähtävissä malli, jossa kristinuskon vaikutus yhteiskunnassa on vähenemässä – samoin kuin nyt Suomessa.

Silti Suomessa istuu vielä paikka paikoin isien usko varsin tiukassa. Vielä opetetaan kouluissa “kultaista käskyä”: “Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” (Luukas 6:31)

Isien uskon mukaan Jumala on myös pannut päähämme järjen, jonka varassa asioita on myös lupa tarkastella. Kyllä järjenkäyttö on sallittu kristityillekin – kuten toki kaikille muillekin.

 

"…Vaikka Viktor tunsi hyvin psykologisia mekanismeja, hän ei lakannut ihmettelemästä, kuinka lepsusti monet suomalaiset suhtautuivat Venäjään, vaikka se oli runsas puoli vuotta sitten kohdistanut Suomeen ihmishenkiä vaatineita kyberhyökkäyksiä ja sabotaaseja. Selitys liittyi pelkoon sekä psykologiseen mekanismiin, jossa henkilö luuli saavansa suojaa pahaa vastaan olemalla itse mahdollisimman hyvä - oikeaoppisen kristillisen etiikan mukaisesti kääntämällä toisenkin poskensa…"

 

Löytyykö suomalaisilta yksimielisyyttä?

Aikana, jolloin poliittinen keskustelu on monelta osin pudonnut yksittäisten irtopisteiden kalasteluksi ja erilaisten henkilökohtaisuuksien sinkoamiseksi, on ehkä syytä nostaa aikojen takaa edesmenneen, kokoomuslaisen kansanedustajan, Erkki Haran (1914–1997), sanat kirjasta Kansalaissopu – menestyksemme ehto:”Erimielisyys saattaa olla voiman ja vireyden tunnusmerkki, mutta tavanomaiseksi tullessaan se on kansallinen vaara. Suoranainen uhka olemassaolollemme.”

Remes kiteyttää kirjassaan loistavasti sen, miten erilaisten intressien keskellä ihmiset kykenevät yhteistyöhön, jos yksimielisyyttä riittää. Ja aivan erityisen hyvin hän kiteyttää sen, että joskus kahdenkin ihmisen yksimielisyys riittää vaikuttamaan asioiden kulkuun.

- - -

Ja sitten aivan henkilökohtaisia terveisiä kirjailijalle, joka kertoo jatkuvasti saavansa yksityiskohtia tarkentavaa palautetta tarkalta lukijakunnaltaan, vaikka on itsekin varsin tarkka yksityiskohdista; kiitoradan virallinen nimitys on kiitotie, jos tälle tiedolle on jatkossa jotakin käyttöä :-)

 

Ilkka Remes, “Vapauden risti”, 2017, WSOY.

“Kansalaissopu – menestyksemme ehto”, toimittanut Erkki Hara, kirjoittajina yhdeksän kansanedustajaa seitsemästä puolueesta, 1960, WSOY.


 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

"Remes", on kirjailijan nimimerkki.

Toimituksen poiminnat