*

Johanna Sirén-Kaplas

Loppuuko maausko?

Syksyn puinnit on jo käsitelty. Viljelijöitä ei kannata piinata yhdelläkään lisäkysymksellä aiheesta.

Mutta tilojen lopettamisen syihin kannattaa pureutua nyt, kun ennusteet näyttävät siltä, että Kainuu, Pohjanmaa ja Pohjois-Savo menettävät 30 % tiloistaan.

Vuonna 2000 Suomessa oli vielä 78 000 maatilaa. Tuoreimman ennusteen mukaan määrä on puolittunut vuoteen 2025 mennessä. Huutomerkki. Kysymysmerkki.

Miksi? Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?!

Luonnonvarakeskuksen tuorein ennuste kertoo, noh, tilanteesta, jossa kannattaisi hälyttyä. Tiloille ei löydy jatkajia tai tilat eivät kannata.

Miksi ei löydy? Miksi ei kannata?

Koulutusta on saatavissa kautta maan, kaupunkilaisillekin riittää opiskelupaikkoja. Elämä maalla ei ole mahdoton unelma. Mutta se kannattavuus.

Viljatilojen kannattavuus ei ole pitkään aikaan ollut kovin kummoinen, Suomen vilja-aittaa eli Etelä-Suomea lukuunottamatta. Sikatilojen määrä on suorastaan sukeltanut - TV:n kokkiohjelmissa ei enää käytetä sikaa, joten sianlihan kysyntä on selkeästi heikentynyt. Hiljalleen 70-luvulta asti alkanut lihakarjan tuotanto nousi tasaisesti vuosikausia, mutta näyttää sekin nyt laskevan. Maidontuotannon määrä on pysynyt tasaisenpana, mutta silti moni maitotila on lopettanut - ja jäljelle jääneet ovat laajentaneet navettojaan kannattavuutta parantaakseen. EU-tuet suosivat laajoja tilakokoja.

Kannattaa lykätä Googleen sana Taloustohtori ja valita sieltä alaotsikko "Maa- ja puutarhatalous". Sieltä löytyy lukuja, joista voi vetää johtopäätöksiä.

Maamieheltä täytyy löytyä maauskoa, jotta hän jaksaa työnsä: kylvöt, korjuut ja kynnöt. Mutta onko EU-maa Suomi enää uskottava toimintaympäristö: vieläkö löytyy myös EU-maauskoa?

"Vuodet eivät ole veljiä keskenään", säät vaihtelevat joka kasvukausi. Yksi sateinen kesä ei vielä tilaa heilauta. Mutta yhdenkin tilan lopettaminen heilauttaa kokonaisuutta. Tilan alasajaminen, eläinten ja koneiden myynti, peltojen vuokraus vieraalle -- ne ovat päätöksiä, joita harvoin pyörretään. Lopettaminen on lopullista.

Istun tässä nuorten maataloustuottajien keskellä. Tarkastelemme eri tilojen tietoja, niiden tunnuslukuja. On monta tapaa tienata, monta tapaa vaalia tilan kannattavutta, monta tapaa säästää. Jokainen tila on oma yksilönsä. Samoin jokainen maatalousalan yrittäjä.

"Hyvät menee pienemmillä kustannuksilla", sanoo asiantuntija, jota kuuntelen.

Pohjoisissa kasvuoloissa tuotantokustannukset ovat kuitenkin aina korkeammat kuin lämpimässä etelässä, jossa kasvuolosuhteet tarjoavat useamman sadon per satokausi eikä eläinten tarvitsemia tiloja välttämättä lämmitetä ollenkaan.

Suomi on oma lukunsa.

Haloo, EU, kuuluuko?

 

 

Lähde: Maaseudun Tulevaisuus ke 11.10.2017

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Edelleen minua hämmästyttää tämä sikatilojen asia, käytät tässäkin niiden ongelmia esimerkkinä. Kirjoitin asiasta blogin, joka samalla kuvaa näitä Luken ennusteita.

Tuolloin keväällä kirjoitin:
Miten MMM voi perustella päätöksiä karsinakokoihin liittyen sikatillallisten kriisillä ja taantumalla, kun tilanne on päinvastainen eli heillä menee parhaiten koko 2000-luvulla? 2015 yrittäjätulossa tehtiin ennätys ylittäen vuoden 2007 yrittäjätulo noin 12 tuhannella eurolla ja samalla noustiin tilalajien kärkeen ohi kasvihuonetilojen. Nousua vuodesta 2013 on 350% ja ennuste vuodelle 2016 näyttää olevan vuoden 2015 tasolla.

Luken tilaston mukaan tuolle vuodelle 2015 laskettu yrittäjätulo sikatiloille olikin 54 400 euroa ja se nousi kasvihuonetilojen ohi parhaaksi kaikista kaikista tilamuodoista. Heitto ennusteeseen on siis vaatimattomasti noin 1700 prosenttia ja puhe surkeimmasta tilanteesta silkkaa potaskaa.

Ennustetaan siis maaliskuussa 2016, että pahimmassa kriisissä ollaan sikatiloilla ja yrittäjätulon ennustetaan olevan 3000 euroa ja lopulta laskelmien jälkeen se onkin 54 400 euroa ja paras tilamuodoista. Onko sitten myöhemmin uutisoitu sikatilojen nousseenkin kriisin sijaan? Tuskin.

Jostain kumman syystä Lukelta kestää yli ensi joulukuun puolivälin laskea vuoden 2016 toteumat ja siihen asti ollaan taas näiden "ennusteiden" varassa, joiden osumatarkkuus tuntuu olevan aika hutera.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Rukiista ennätys sato sitten 30v jälkeen.
Kiinaan ja Taiwaniin aukesi possumarkkinat.
Valiolle miljardi bisnes Afriikkaan ?

Ja yhä on maassa 700 000 köyhää
600 000 työtöntä joiden tukia leikataan.
400 000 ulosotossa terveyspalvelu maksuista .

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Puhut yrittäjätulosta. Se ei kerro kannattavuudesta. Se ei ole kannattavuuden tunnusluku. Yrittäjätulo ei kerro työtuntien määrää eikä sitä paljonko omaa pääomaa on yritystoiminnassa kiinni.

Tilakokojen kasvaessa voi myös yrittäjätulo kasvaa, mutta edelleenkään yrittäjätulo ei ole kannattavuusmittari. Tilakoon kasvaessa kasvaa myös työn määrä eli tehtyjen työtuntien määrä ja mahdollisesti pääomaa joudutaan sitomaan yritykseen entistä enemmän. Toistan: _Yrittäjätulo_ ei kerro työtuntien määrää eikä sitä paljonko omaa pääomaa on yritystoiminnassa kiinni.

Paras kannattavuuden mittari on kannattavuuskerroin. Sillä voidaan verrata eri tuotantosuuntien ja eri kokoluokkien kannattavuutta keskenään.

Oheisesta linkistä näkyy kannattavuuskertoimien kehitys eri tuotantosuunnissa. Ja kyllä, sikatiloilla on pomppuja ylöspäin, kun taas maitotiloja selkeästi verottaa viime vuosien "Venäjä-pakote".

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/taloustoh...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Niin, myös kannattavuuskerroin on 2015 sikatiloilla paras 0,71 ja lähelle pääsee vain kasvihuonetilat. Joten miksi julkisuudessa on aina kriisi ja ahdinko?

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Ymmärrätkö mitä kannattavuuskerroin tarkoittaa???

Kun kannattavuuskerroin on 1.0, kokonaistuotto riittää kattamaan kaikki kustannukset ml. omien tuotannontekijöiden kustannukset ja yrittäjänvoitto on nolla.

- Eli yhden (1,0) alapuolella tarvitaan jotain tilan ulkopuolisia tuloja (lainaa, metsän myyntiä yms.), että toiminta voi jatkua.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Me alamme olla jokseenkin hukassa oman elintariketuotantomme kanssa. Tuottajahinnat määräytyvät EU:n ylijäämäerien mukaan. Elintarvikkeiden tuojat saavat Suomessa tarvitavat vähäiset lisäerät halvalla. Se vaikuttaa kotimaiselle maksettavaan hintaan alentavasti. Suomessa on maataloustuotannon kustannukset pysyvästi korkeampia (lyhyt kasvukausi, pienet peltokuviot, pitkät etäisyydet jne.) kuin keskisessä Euroopassa. Eroa ei voida millään tempulla kuroa umpeen. Tätä eroa halutaan kompensoida kansallisilla tuilla.

Valtio on rahaton ja kansalaisten puolelta tulee tukien leikkauspaineita. Lopun hengen viljelijältä vie päivittäistavarakauppa suurine välityspalkkioineen. Ei jää varaa investointeihin eikä muuhunkaan kehittämiseen.

On harhainen kuvitelma, että me voisimme luopua omasta elintarviketuotannosta. Halvat ylijäämäerät loppuvat sinä päivänä, kun tulee tieto, että meillä ei ole omaa ruokaa. Parasta olisi, että voisimme palata omaan maatalouspolitiikkaan, jota EU-byrokratia ei olisi sotkemassa.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Samaa mieltä, irti EU:sta - omaksi parhaaksemme. Suomalaiset osaavat pohjoisen maataloustuotannon parhaiten, ei siihen EU:ta tarvita.

Kannattaa myös muistaa, että suomalainen ruoka on kasvatettu puhtaissa olosuhteissa. Taivaaltakin on pelloille satanut suhteellisen puhdasta vettä. Ei ole ilmansaasteita. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on tarkasti rajattua eikä niitä tarvitse täällä käyttää ympärivuotisesti.

Toimituksen poiminnat